Historia

LIONS CLUB HARJAVALTA/HUOVI

40-VUOTISHISTORIIKKI

Erkki Maula
 

LC Harjavalta/Huovin perustamiskokous pidettiin 7.10.1969.

Charter Night –juhla pidettiin19.2.1970 Liike-baarissa.

Perustamisasiakirjan allekirjoitti 20 (jäsenmäärä oli kuitenkin 21) veljeä, mukana nykyisistä veljistä: Pauli Heinonen, Kalevi Rintamaa, Matti Seilo ja Jaakko Suontausta silloisen piirikuvernööri Heikki Kosken läsnäollessa.

Klubimme liitettiin Suomen leijonaklubien joukkoon numerolla 492.                  

Vahvin ehdokas uuden klubin nimeksi oli LC Harjavalta/Toe. Toe liittyy vanhaan harjaval-talaiseen kalastuskulttuurisanastoon ja oli ainakin silloin vielä käsitteenä tuttu kaikille perus-harjavaltalaisille, vaikka jokiuoman patoamisen myötä tokeet Kokemäenjoen koskista jo 70 vuotta sitten hävisivätkin.

Lions-järjestö on kuitenkin vahvasti kansainvälinen järjestö, jonka käyttökielenä on pääasiallisesti englanti. Toe sanan äänneasu tarkoittaa englanniksi varvasta, eikä se ilmeistä hilpeyttä herättävänä sopinut arvokkaan järjestön käyttönimeksi. Näin historiallisesta taustaaineistosta kaivettiin esiin toinen tunnettu paikallishistoriaan liittyvä käsite: Huovi, lähinnä ratsusotilasta tarkoittava sana. Harjavaltaan yhtymäkohtana on mm Hiittenharjun Huovintie, ikivanha valtaväylä muinaisesta Ulvilasta silloiseen hallinnolliseen keskukseemme Turkuun..
 

ENSIMMÄINEN VUOSIKYMMEN

1. Jäsenistö ja klubitoiminta

Yhdistyksen tärkein, oikeastaan ainoa, voimavara on sen jäsenistö. Ensimmäinen vuosikymmen oli vauhdikasta aikaa. Jäsenistö oli nuorta ja innokasta. Kaikkeen suhtauduttiin myönteisellä innokkuudella ja energiaa löytyi. Sen ymmärtää, kun muistaa jäsenistön keski-iän esimerkiksi toimintakaudella1972-73 olleen vain 34 vuotta. Harjavalta oli kuitenkin monelle jäsenelle läpikulkupaikka – ponnistuslauta paremmalle oksalle – työn perässä siirryttiin uusiin maisemiin. Menetimme myös kaksi veljeä korkeampaan veljeskuntaan. Jäseniä tuli ja meni: Vuosittain klubiin liittyi jopa 3-5 uutta veljeä, mutta koska poistuma oli lähes yhtä suurta, jäsenmäärä kasvoi varsin vitkaan. Kun ensimmäistä vuosikymmentä juhlittiin, klubin perustajajäsenten lukumäärä oli pudonnut jo kahdeksaan. Veljiä oli tuolloin kuitenkin klubissa kaikkiaan 30 eli selvää vahvistumista oli taipaleella tapahtunut. Veljesjoukko oli ammattijakaumaltaan hyvin värikästä edustaen yhteiskuntaa insinööristä taidemaalariin ja lääkäristä yrittäjän kautta maanviljelijään –virkamiehistä nyt puhumattakaan.

Klubin ensimmäinen pysyvä kokoontumispaikka oli Kuparitupa. Paikan remontointi kuitenkin poisti kabinetin ja rajasi näin kokoontumisen yksityisyyttä ja kestoaikaa. Vaihdoimmekin kokoontumispaikan 1976 Huovinkulman baarin kabinettiin ja sieltä edelleen nykyisille sijoillemme silloiseen Hiittenharjun Motelliin jo pari vuotta myöhemmin. Yhteistä taivalta on kertynyt jo reilusti yli kolme vuosikymmentä.

Klubimme kokoukset ovat olleet perinteisiä. Normaalien rutiiniasioiden lisäksi niihin on 2000-luvulle asti kuulunut säännöllisesti veljien vuorollaan vapaavalintaisesta aiheesta pitämä klubiesitelmä. Viime vuosina tavasta on hieman lipsuttu. Hallintotilin rahaniukkuutta on vuosien kuluessa pyritty monin tavoin paikkailemaan. Ensimmäisellä vuosikymmenellä pyöritettiin bingoa ja kerättiin ”kissaan” eli leijonalippaaseen erilaisia maksuja. Jokainen ”rike” oli sanktioitu – presidentin puheenjohtajaksi tituleeraaminen, toisen puheen keskeyttäminen, häiriön aiheuttaminen, sopimattomien vitsien kertominen – eräällä veljellä olikin tapana pyytää kissa luokseen jo vitsiä aloittaessaan – tupakointi kokouksen aikana ja kallein oli kokouksesta poissaolo.

Klubimme oli Hiittenharjulle siirtymisen jälkeen varsin suosittu vierailuklubi. Kumpikohan seikka vaikutti asiaan enemmän, viihtyisä kokousympäristö suosittuine torstaitansseineen vai kokouksemme sijoittuminen koko alueen kuukausikokouksista viimeiseksi – tuohon aikaan kun klubien kokousten korvaus- eli paikkaussäännöt olivat klubilla kuin klubilla todella merkittävästi nykyistä tiukemmat.

Oma viiri valmistui jo ensimmäisen toimintavuodenvuoden aikana, mutta sen suunnittelijaa ei ole tietolähteistä löytynyt. Olli-Pekka Riihikosken toimesta viiri uusittiin 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi heraldisesti tasapainoisemmaksi. Ladyt lahjoittivat myyjäisistä saamillaan tuloilla juhlan yhteydessä klubille oman lipun, joka onkin sen jälkeen nähnyt Suomea monelta suunnalta kierrellessään veljien mukana kotimaata ristiin rastiin erilaisissa leijonatapahtumissa.

 2. Yhteistoiminta ja virkistys

Yhteistoiminta kummiklubin kanssa oli vilkasta. Teatteriretket ja pikkujoulut olivat yleensä yhteisiä, yleensä kylläkin aktiivisempien huovi-veljien järjestämiä. Pikkujoulut olivat aivan ensimmäisiä vuosia lukuun ottamatta lähes jokavuotisia irrotteluhetkiä – hyvinkin vauhdikkaita välillä –  Kuparituvassa, Humupekassa, Kemiran Kerhotalolla. Kulttuuria ehdittiin seuraamaan vain noin joka toinen vuosi. Naapurin klubikokouksen häiritseminen vierailun merkeissä oli myös yleinen harrastus. Alkuvuosina klubien välillä oli myös aktiivisuuskilpa, jonka kiertopalkintona olevan tiimalasin sai palkinnoksi hävinnyt joukkue. Kiertopalkinnon toisessa lasissa oli iso, toisessa pieni leijona klubeja kuvaamassa. Hävinneen joukkueen leijona peittyi hiekkaan ja häviöstä muistuttavasta palkinnosta yritettiin päästä eroon mahdollisimman nopeasti… Kiertopalkinnosta eroon halunnut klubi keksi kilpailun ja sille niin kierot säännöt, että varmasti voitti kisan. Yleensä kyse oli osallistumisprosentista, jossa vanha klubi kisoja järjestäessään käytti usein hyväkseen ikäkerrointa. Jokainen osallistuja siis toi niin monta pistettä suorituksestaan kuin hänellä oli ikävuosia ja vanhan klubin keski-ikä oli parikymmentä vuotta meitä suurempi. Usein mukaan laskettiin myös ladyt – heillä ei tosin ollut ikäkerrointa, sillä hehän ovat kaikki aina nuoria ja lisäksi Huovi-ladyt olivat huomattavasti aktiivisempia osallistujia…Kisasimme mitä ihmeellisimmissä lajeissa kuntokävelystä ja uinnista metsänistutukseen ja pienoisgolfiin. Yleensä kyse oli kuitenkin terveellisestä liikunnasta.

Harjavalta klubin uintivuoroa kerran kuukaudessa hyödynsimme myös ensimmäisen vuosikymmenen ajan. Sitten luovuimme siitä vähäisen osanoton takia.

Yhteisesti järjestettiin myös piirikokous Harjavalassa.

Osasimme toki pitää hauskaa itseksemmekin. Oili ja Kalevi Rintamaa tarjosivat melkoista siviilirohkeutta osoittaen kotinsa kevätriehan, myöhemmin kevätjuhlan pitopaikaksi. Nimen muuttuminen puhuu omaa kieltään iän karttumisen vaikutuksista. Alkuvuosina viimeiset vieraat poistuivat Koskitieltä vasta lehdenjakajan jälkeen… Nuorena oli vielä voimia ja intoa.

Siviilirohkeuttakin veljiltä löytyi. 1979 kevätjuhlissa olimme kaikki ladyt mukaan lukien pukeutuneina uusiin klubin tunnuksilla varustettuihin T-paitoihin. Sen verran asiasta kuitenkin tuli lady-puolelta palautetta, että temppua ei rohjettu uusia, vaikka pidimme ideaa miesporukassa varsin taloudellisena vaihtoehtona.

Yhteistoimintamuodoista unohtaa ei sovi myöskään lentopalloa. Vanhan klubin aloitteesta lohkossa liikkeelle lähtenyt perinne oli alkuvuosina heidän heiniään, mutta kun saimme oman porukkamme iskukuntoon, alkoi ennen 70-luvun puoliväliä Huovin siitä alkaen jatkunut voittoputki. Välillä olimme mukana kahdellakin joukkueella ja 15 veljellä – molemmat teamit lisäksi mitalisijoilla.

Klubimme jäsenet osallistuivat ensimmäisellä vuosikymmenellä myös järjestön valtakunnallisiin pujottelu- ja pilkkikisoihin kohtuullisella menestyksellä.

 3. Aktiviteetit

Rahanhankintaan tartuttiin myös heti.

Vanha klubi oli ominut tuottoisimmat, perinteiset ansaitsemistavat: verokalenterin, pilkkikisat, mainostaulun ym, joten aluksi aktiviteetit hakivat uomiaan.    

Jo ensimmäisenä vuonna klubimme painatti Huovinhiihto-julkaisun. Seuraavina vuosina järjestimme arpajaisia, joissa arvailtiin vappuaamun lämpötilaa, Harjavallan SM-hiihtojen voittajia, keräsimme jopa rautaromua – olimme siis aikaamme edellä ympäristönsuojelussa, julkaisimme myös lehden, mikä sai samaa rahankeruumuotoa harrastavat urheiluseurat takajaloilleen, joten siitä luovuttiin. Veljet ovat vahtineet myös Pelastusarmeijan joulupataa vuodesta 1970 alkaen eli tämä toiminta on vanhin edelleen jatkuva aktiviteettimme. Myös naamiaiset tulivat hyvin nopeasti mukaan kuvaan. Aluksi niitä järjestettiin joka talvi, mutta tuoton jäädessä melko vähäiseksi, ne unohtuivat vuosiksi. 80-luvulla ladyt vielä lämmittivät vanhan idean ja järjestivät tapahtuman menestyksekkäästi muutaman kerran.

Jo varhain totesimme, ettei jatkuvat myyntihomma sopineet meille. Ystävät, kylänmiehistä puhumattakaan rupesivat kiertämään kaukaa, kun aina olimme jotain myymässä, siltä ainakin monesta rupesi tuntumaan.

Sattuma tarttui asiaan. Sotainvalidien Veljesliiton Harjavallan osasto oli pitkään kerännyt paperia toimintansa rahoittamiseen. 70-luvun alussa jätepaperikauppa ei käynyt ja luulimme sotainvalidien lopettaneen koko touhun ja otimme heihin yhteyttä jatkaaksemme keräyksiä. Harjavallan sotainvalidit olivat jo huomanneet, että keräystyö oli käymässä heille liian raskaaksi. Yhteydenoton seurauksena alkoi edelleen jatkuva yhteistyö, jossa molemmat osapuolet ovat hyötyjinä – me saimme ensimmäisen vahvan aktiviteettimme ja sotainvalidit fyysistä- ja taloudellista tukea.

1973 toteutettiin todella suuri aktiviteetti paalaamalla yli 100 tonnia paperia. Vuorolistan mukaan 4-5 veljen porukat kävivät ilta illan jälkeen paalaustyössä tehden aina sovitun määrän paaleja. Paalausurakka kesti viikkoja ja oli nykymittapuun leijona-aktiviteetiksi käsittämättömän suuri.

Alkuvuosina paperia todella keräyksissä tuli, parhaimmillaan lähes 100 tonnia kerralla. Ke-räyspäivä venähti usein pitkäksi, alkoi 9 aikaan aamulla ja jatkui 16 – 17 asti ja ainakin kerran keräystä jatkettiin lähes räntäsateessa keskustan alueella vielä sunnuntai-aamunakin pienemmällä porukalla. Myös ladyt osallistuivat keräykseen muonittamalla todella kiitollisen porukan. Silloin keräys todella oli hikinen urakka ja päivän surma ja siksi se päättyikin yhteiseen saunomiseen yleensä pankkien tiloissa.

Kevät- ja syyskeräysten lisäksi hankimme jätepaperilaatikoita, joita aloimme vuosikymmenen lopulla markkinoida taloyhtiöille. Toiminta osoittautui järkeväksi, koska uusi laki kielsi paperin rahtaamisen kaatopaikalle, sopimuksia tuli ja laatikoita hankittiin lisää. Laatikot piti myös tyhjentää, joten teetimme nosturillisen perävaunun, jota tyhjennyssopimuksen tehneet maatalousyrittäjät sitten käyttivät. Meiltä oli aina veli – pari listan mukaisessa järjestyksessä mukana kuukausittain tapahtuneessa tyhjennyksessä. Paperi vaati myös välivaraston, joten sellainen tehtiin omin voimin kaupungilta vuokratulle tontille. Peltipintainen halli valmistui omin voimin vajaassa kahdessa kuukaudessa ja edullisesti.

Aluksi kerättiin paperinkeräyksen yhteydessä myös lumppuja, jotka toimitettiin kattohuovan tekoaineeksi. Suomalainen lumppu lakkasi lajittelemattomana kulkemasta 80-luvun alkupuolella ja jouduimme lopettamaan keräystoiminnan.

Ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin jälkeen aktiviteetteihin liitettiin joulukuusien myynti, välillä lisättynä kauralyhteillä ja ladyjen valmistamilla havukransseilla, keväällä myimme vapun aikaan kaasupalloja, vappuhuiskia ym Huiskat olivat ladyjen talkoilla valmistamia.

Avustusten kohteeksi olimme yhdessä vanhan klubin kanssa ideoineet lasten liikenne-puiston nykyisen virastotalon läheiseen puistikkoon. Vuosia keräsimme tarkoitukseen varoja, mutta kaupunginisät eivät hyvistä yrityksistämme huolimatta lopultakaan lämmenneet ajatukselle, vaikka paikalle jo laadittiin jonkinlaista kaavaakin. Pikku hiljaa meidänkin intomme hiipui ja rahat suunnattiin vuosikymmenen lopulla muualle.

Yhteistyö invalidien kanssa jatkui myös viljankeräyksissä, joissa olimme apuna säkkejä kantamassa vuodesta 1974, kunnes invalidit lopettivat tämäntyyppiset keräykset seuraavan vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Raha suunnattiin merkittävästi sotainvalidien tuke-miseen ja nuorisovaihtoon, lähetimme vuosia vaihto-oppilaita usein jopa pareittain USA:an ja välitimme myös vaihto-oppilaspaikkoja halukkaille itsemaksajille jonkin verran. Parhaana vuotena meiltä oli neljäkin stipendiaattia Yhdysvalloissa.

Vuosikymmenen loppupuolelta on peräisin myös vuosittainen yhteistyö Harjavallan seura-kunnan kanssa vanhusten joulujuhlakuljetuksen muodossa. Alussa aktiviteetti työllisti koko klubin, liikkeellä oli parikymmentä veljeä henkilöautoineen ja pari pikkubussia päälle ajamas-sa tarkasti suunniteltuja reittejä. Usein tarvittiin vielä lähialueilla tuplareissujakin. Vuosien myötä kuljetustarve on radikaalisti laskenut ja kuljetus muuttunut tilauspohjaiseksi. Menemme sinne, mistä kyytiä tarvitaan.

Myös valtakunnalliset kampanjat Punainen Sydän ja Punainen Sulka hoidettiin kunnialla ja yhdessä Harjavalta-klubin kanssa ylitimme meille asetetun tavoitteen selvästi.

Ensimmäisen suuremman avustussumman suuntasimme katastrofirahastostamme Lapuan onnettomuuden uhreille.

 

TOINEN VUOSIKYMMEN

 1. Jäsenistö ja klubitoiminta

Toisen toimintavuosikymmenen aikana klubin ovi kävi aiempaa rauhallisemmin. Uusia veljiä tuli 80-luvun ensimmäisten vuosien rynnistyksen jälkeen toimintaan mukaan vuosittain 1-2 veljeä, aina ei yhtäkään ja poistuma oli samaa luokkaa. Kun vietimme Harjavalta-klubin kanssa yhteistä 50-vuotisjuhlaa, (Harjavalta-klubi 30, Huovi 20 vuotta) oli perustajajäseniä vielä mukana seitsemän.

 2. Yhteistoiminta ja virkistys

Yhteistyö Vanhan klubin –kuten Harjavalta-klubia edelleen nimitetään – kanssa alkoi hiipua. Yhteiset juhlat ja retket harvenivat ja pikkuleijonammekin sai tiimalasissaan monesti viettää aikaa vuosikausia tukalasti hiekan alle hautautuneena. Jollakin kepulikonstilla Harjavalta-klubi sai tällä vuosikymmenellä ujutettua sen lähes aina meille.

Pikkujouluja pidettiin ja teatteritaidetta harrastettiin – ei kuitenkaan aivan joka vuosi. Melko useasti kuitenkin pääsimme tuulettumaan.

Joka kevät sentään kävimme Oilin ja Kalevin vieraina juhlimassa kevättä ladyjen kutsumana. Naisväki hoiti tuolloin aina myös antimet pöytään yhteisvoimin. Kuuluisa booli tehtiin samalla reseptillä vuodesta toiseen ja hyvin se tuntui veljille ja vähän ladyillekin kelpaavan…

Lentopallo-ottelut lisääntyivät aluepelien ja piiriturnausten astuessa kuvaan. Aluepelit veimme vuodesta toiseen, mutta piiritasolla jouduimme usein toteamaan Yläneen ja joskus jonkun muunkin tuntevan lentopallon salaisuudet. Vuosikymmenen lopulla osallistuimme jo SM-turnauksiinkin.

 3. Aktiviteetit

Pienet, vaihtuvat rahankeruuaktiviteetit loppuivat lähes kokonaan, mutta samalla myös veljien välinen yhdessäolo näissä merkeissä. Keskityimme oleelliseen eli paperinkeräykseen, joka vaati valtavasti voimavaroja. Vuosien myötä paperinkeruu on muuttanut luonnettaan. Aluksi veljet olivat aina laatikkojen tyhjennyksessä urakoitsijan mukana vuorolistan mukaan. Ennalta sovittu aikataulu ei aina kuitenkaan urakoitsijankaan osalta pitänyt, ja siitä syntyi hankaluuksia, joiden vuoksi tyhjennykset rasittivat eräitä avuliaita veljiä kohtuuttomasti. Paperin markkinoille saanti edellytti myös kartongin keräämistä. Levitimme sopimuksen mukaisiin paikkoihin pahvirullakkoja, jotka sitten tyhjennettiin pakkaavaan jäteautoon ja vietiin Rosenlewille Poriin. Tämäkin työ työllisti veljiä lisää.

Missä pyörii rahaa, sinne tulee myös kilpailua. Harjavaltaan alkoi ilmestyä muidenkin kerääjien laatikoita ja kilpailu kiristyi. Meillä oli kuitenkin etulyöntiasema moneen muuhun nähden, olimme paikallisia, joten kuljetuskulut olivat pienet, olimme ammattikerääjiä, saimme muita yhdistyksiä paremman katteen toimillemme. Tilanne näytti valoisalta.

Palvelu-aktiviteettejakin oli: istutimme metsää, korjasimme, lähinnä maalasimme, sotainvalidien asuntoja, puhdistimme yhdessä vanhan klubin kanssa historiallisia hiidenkiukaita pensaista, sammalista ja irtomaasta, kulttuuriteko, josta vieläkin saamme joskus myönteistä palautetta, pystytimme välittämiämme lipputankoja jne.

Vuosikymmenen alussa vanha klubi perusti Harjavaltaan Leo-Klubin, jonka todellinen tukijataloudellisista syistä kuitenkin löytyi meidän yhdistyksestämme.

Vuonna 1986 saimme jalan ovenrakoon Harjavallan Markkinoiden kohdalla, kun 14 veljeä osallistui invalidien pyynnöstä paikoitusalueiden valvontaa. Jo seuraavana vuonna kannoimme päävastuun paikoituksesta ja liikenteen ohjauksesta. Vuodesta 1989 alkaen olemme olleet järjestävänä osapuolena. Klubimme peri näin sotainvalideilta jo toisen vahvan rahanhankinta-aktiviteetin.

Perinteiset aktiviteettimme jatkuivat: vahdimme joulupataa, kuljetimme vanhuksia joulujuhlaan, lähetimme lukion oppilaita nuorisovaihtoon…

 

KOLMAS VUOSIKYMMEN

 1. Jäsenistö ja klubitoiminta

Uusi vuosikymmen muutti klubin kasvoja radikaalisti. Vuosikymmenen lopulla perustaja-jäseniä oli mukana enää 5, 70-luvulla liittyneitä jäljellä oli vain 6 veljeä, 80-lukulla mukaan tulleita 5. Veljistä puolet oli liittynyt mukaan vasta yhdeksänkymmentäluvulla. Tästä verenvaihdosta huolimatta ja vaikka klubin nuorentaminen oli otettu todesta, vuosirenkaita oli veljestöllemme kertynyt keskimäärin 49 ajastaikaa. Mekin vanhenemme vuosittain ja kolmenkymmenen toimintavuoden aikana ikälisää on kertynyt 15 vuotta.

Nopea verenvaihto vaikutti valitettavasti myös klubin sisäiseen henkeen ja monesti mielipiteet toiminnan tavoista ja periaatteista erosivat hyvin voimakkaasti toisistaan varsinkin vuosikymmenen loppupuoliskolla. Vuosikymmeniä mukana olleet vaalivat vanhoja tapoja ja perinteitä, joita kaikki tulijat eivät aina tunteneet omikseen ja muutospaineet kasvoivat. Emme tunteneet toisiamme ryhmänä kovin hyvin ja klubilta puuttuivat aktiviteetit, joissa olisimme olleet yhdessä yhtä aikaa toteuttamassa yhteistä päämäärää. Sama puute on toiminnassamme tänäkin päivänä, klubikokousten presidentin johdattelemassa keskustelussa toiseen veljeen tutustuminen ja henkilökohtaisten suhteiden luominen on hankalaa. Klubin henki on kuitenkin vuosien myötä kuitenkin tasoittunut ja särmät hioutuneet.

 2. Yhteistoiminta ja virkistys

 Yhteistoiminta Harjavalta-klubin kanssa laantui lähes kokonaan. Yhteisesti toimittiin periaatteessa kauden loppupuolella ainoastaan Punainen Sulka – suurkeräyksissä ja vahtimalla Pelastusarmeijan joulupataa. Yhteisistä juhlista ja teatteriretkistä luovuttiin.Tiimalasikisatkin loppuivat. Yhtenä syynä oli tietenkin molempien klubien voimakas uudistuminen, emme tunteneet enää toisiamme. Yksi osoitus tästä oli myös vierailujen radikaali väheneminen. Uudelle vuosituhannelle tultaessa piirikuvernööri saattoi olla lähes ainoa vieras leijona klubissamme toimintavuoden aikana.

Lentopallossa tuli menestystä ja kolkuttelimme parhaimmillamme palkintosijoja Sm-turnauksessa, mutta aivan korokkeelle emme kertaakaan yltäneet. Lisäksi pelasimme mm kyykkää Nakkilassa usein hyvälläkin menestyksellä ja jouduimme ahtamaan kaappiimme kiertopalkintona olleen kyykkämailan, joka ei ole aivan pieni esine

 3. Aktiviteetit

Perinteiset palveluaktiviteettimme jatkuivat: Joulupatavahti, joulujuhlakuljetukset, nuoriso-vaihto, jossa oli tosin vuoden tauko, kun korvasimme sen lukiolaisille ja välillä myös Sosiaali- ja terveydenhuoltolaitoksen opiskelijoille annetuilla stipendeillä.

Rahankeruuaktiviteettimme rajoittuivat kolmeen päätehtävään: paperinkeräys, jossa kilpailukin tosin kiristyi pahasti, kun naapurikunnan jätefirma tuli mukaan. Tuottamamme jätepaperimäärä lähti laskuun, samoin tietenkin myös siitä saattava tuotto. Harjavallan Markkinat, jonka tuotto kasvoi tapahtuman mukana ja siitä alkoi muodostua paperinkeräyksen rinnalla toinen pääaktiviteettimme.

Teltanvuokraus: Markkinoille oluenmyyntitilaksi hankkimaamme telttaa alettiin vuokrailla myös ulkopuolisille ja sen pystyttäminen työllisti veljiä uudella tavalla. Telttavastaavat olivat usein helteessä yrittäessään koota kiireisistä klubiveljistä riittävää porukkaa usein vielä viikonvaihteisin kokoamiseen tai purkuun.

 

NELJÄS VUOSIKYMMEN

1. Jäsenistö ja klubitoiminta

Tämä vuosituhat on klubissa ollut rauhoittumisen aikaa. Vuosituhannen alussa ovi kävi molempiin suuntiin, joskin varsin maltillisesti. Klubin keski-ikä on taas nousemassa ja lähenee uhkaavasti 60 ikävuoden rajapyykkiä. Jäsenmäärä on pudonnut 25. Uusia veljiä on mukaan tullut, mutta poistuma on ollut yhtä suurta. Uuden vuosituhannen aikana klubi on muistanut pitkään toimineita ja aktiivisia jäseniään. Saimme joukkoomme 4 Melvin Jones –lionia ja kolme Arne Ritari-killan ritarin.

 2. Yhteistoiminta ja virkistys

Klubi kulkee muilta osin vanhoja latujaan. Virkistymme edelleen perinteisin keinoin, pikku-jouluja, teatteria, kevätjuhlaa..

Lentopallojoukkue saavutti parhaan tuloksensa sijoittumalla kuntosarjassa hopealle 2005 Kuusamossa.

Uutena yhteisenä harrastuslajina on joukkoomme hiipinyt golf, jota harrastaa yhä useampi klubijäsenistä. Turnauksiakin käydään sekä kummiklubia että Rauma/Ruoria vastaan.

 3. Aktiviteetit

Aktiviteetitkin noudattelevat vanhoja latuja, mutta… 

Paperinkeräyksessä tuottamattomasta syyskeräyksestä on luovuttu ja kevätkeräyksenkin teemme lähinnä palveluna näkyvyyden vuoksi. Sotainvalidit tukijoukkoineen ovat sitkeästi olleet mukana keräyksessä, mikä on todella hatunnoston arvoinen asia.

Harjavallan Markkinat ovat kauppiaiden keskuudessa joustavien järjestelyjensä sekä järjestäjien ystävällisyyden ja avuliaisuuden vuoksi erinomaisessa maineessa. Yhdessä sotainvalidien kanssa järjestetty tapahtuma on säilyttänyt paikkansa, vaikka hiljaista vähenemistä sekä kauppiaiden että erityisesti yleisön osalta onki ollut havaittavissa. Samanlaisia tapahtumia Suomenmaa on pullollaan ja kilpailu sieluista kova.

Muista rahankeruuaktiviteeteista on luovuttu.

 

LOPUKSI

 Klubiimme on vuosien kuluessa liittynyt kaikkiaan 105 lionia. Vaihtuvuus on yli 40 toiminta-vuoden aikana ollut suurta.

Neljänkymmenen vuoden toiminnasta voisikin vetää myös johtopäätökset, että yhteisten tapahtumien ja osallistumisten määrä on radikaalisti vähentynyt. Työmäärä on siirtynyt muutamien veljien harteille etupäässä kirjoituspöytien ääreen ja muut veljet osallistuvat yhteiseen työhön sykäyksittäin muutaman kerran vuodessa.

Klubille on nyt tärkeätä uudistua sekä jäsenistöltään että hengeltään. Neljässäkymmenessä vuodessa maailma on muuttunut ja klubi uudistunut jäsenistöltään. Kaikkea ei tarvitse tehdä niin, kuin on tehty jo neljäkymmentä vuotta. Klubi-henkeä on vaalittava yhteistyökyvyn parantamiseksi sellaisilla toimintamalleista, että uudet tuoreet klubiveljet tuntevat todella kuuluvansa joukkoomme ja viihtyvänsä siinä.